Asetelma ei ole sankarillinen genre. Se ei kerro suuria tarinoita, ikuista yhteiskunnallisia tapahtumia tai välitä koskettavia ihmiskohtaloita. Asetelmissa pääsevät esille hiljaiset, elottomat esineet, jotka vain harvoin saavat huomion täysin itselleen. Asetelmakuvauksella on kuitenkin merkillinen voima saada meidät näkemään arkisia esineitä toisin, katsomaan ylenkatsottua.

Asetelma on aina ollut valokuvaukselle keskeinen aihealue. Liikkumattomat sommitelmat olivat luonnollinen kokeilualusta jo ensimmäisille valokuvaajille. Asetelma suo kuvaajalle poikkeuksellisen paljon työskentelyvapauksia ja on siten soveltunut uusien, vallankumouksellisten näkemisen ja kuvaamisen tapojen kehittämiseen.

Varhaiset valokuva-asetelmat seurailivat maalaustaiteen historiasta saatuja oppeja. Vähitellen asetelmakuvaus erkaantui näistä perinteistä ja käsitykset asetelmasta ovat avartuneet. Siitä on muodostunut moninainen ilmiö, jossa keskenään hyvin erilaiset lähestymistavat kukoistavat samanaikaisesti.

Hiljaiseloja ja kuollutta luontoa – asetelmia Suomen valokuvataiteen museon kokoelmista -näyttelyssä on esillä teoksia 1900-luvun alusta 2010-luvulle mm. seuraavilta taiteilijoilta: Edward Weston, Karl Blossfeldt, Wladimir Schohin, Raakel Kuukka, Iiu Susiraja, Timo Kelaranta, Saara Ekström.