Taiteilijakohtalo

Valokuvataiteesta kiinnostuneelle suomalaisnuorelle ainoa tie kunnollisen koulutuksen hankkimiseen oli tuolloin lähteä ulkomaille opiskelemaan. Näin oli tehnyt mm. suomalaisen valokuvataiteen pioneeriksi nimetty I. K. Inha (1865–1930) kymmenisen vuotta aikaisemmin.

Kolmen opiskeluvuoden aikana Alfredista tuli valokuvataiteilija, jonka herkät, taidolla valaistut ja vedostetut henkilökuvat voittivat heti ensimmäisen palkinnon Ateneumissa Suomessa 1903 järjestetyssä ensimmäisessä avoimessa valokuvanäyttelyssä. Tämän jälkeen Alfred jatkoi opiskeluaan vielä kaksi vuotta Charlottenburgissa Itävallassa. Näinä viitenä vuotena syntyivät hänen tunnetuimmat työnsä. Niitä Bert Carpelan luonnehti vuonna 1982 Alfredin taiteellisesti vahvimmiksi muotokuviksi, joissa ”henkilöohjaus, valaistus ja tekninen toteutus yhdistyvät kasainvälisen huipputason teoksiksi”.

Yksi tunnetuista muotokuvaamoista Berliinissä, Kunst Atelier Wertheim, kutsui vastavalmistuneen taiteilijan saman tien johtajakseen ja seuraavana vuonna nuori tekijä kiiruhti jo toisaalle Wieniin alan johtotehtäviin. Suomeen palattuaan 1908 Alfred työskenteli pitkään valokuvaustarvikealan yrityksen toimitusjohtajana. Valokuvataide sai jäädä.

Suomessa ei valokuvataiteelle ollut vielä 1900-luvun alussa sijaa: puuttui koulutus ja taidekentän tarjoama tuki, niin taloudellinen kuin henkinenkin, ja näyttelytoiminta oli vasta orastavasti alullaan. Suomalaisen valokuvataiteen historiaan jäi Alfredin lyhyestä taiteilija-urasta nuoruudenajan sarja hienoja, taitavasti jalopainovedostettuja teoksia, joista 11 Alfredin vaimo Gunvor Nybom lahjoitti Suomen valokuvataiteen museolle perustamisvuonna 1969.

Miten olisi käynyt, jos Alfred olisi syntynyt Suomeen sata vuotta myöhemmin? Jo kouluaikana hän olisi nähnyt valokuvataiteen monet mahdollisuudet, tutustunut lukuisissa näyttelyissä niin koti- kuin ulkomaisiin valokuvataiteilijoihin ja hakeutunut opiskelemaan joko täällä tai ulkomailla. Häntä olisi ympäröinyt samankaltaisista asioista kiinnostuneiden opiskelijatovereiden ja opettajien piiri, hän olisi saanut apurahoja toteuttaakseen ideoitaan, pian hän olisi pitänyt ensimmäisen yksityisnäyttelynsä.

Media olisi kilvan kiinnostunut nuoresta lupauksesta, ja ehkä jo toisessa yksityisnäyttelyssään hän olisi tavannut ulkomaisen galleristin. Olisiko hän nyt yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaistaiteilijoista?

Kati Lintonen, tutkija

Lisää tietoa kiinnostavista valokuvataiteilijakohtaloista löytyy Suomen valokuvataiteen museon toimittamista Valokuvauksen vuosikirjoista. Tämän artikkelin lähteenä toimi vuosikirja 1982 ja siinä Bert Carpelanin artikkeli Alfred Nybom, Valokuvausalan Grand Old Man.

Julkaistu: Kamera-lehti 9/2011