Heijastumia
Marja Pirilä, Sarianna, Tampere 1996. Kromogeeninen värivedos. Suomen valokuvataiteen museo.
Marja Pirilä (s.1957) on ollut tuotannossaan kiinnostunut valokuvan magiasta jo pitkään. 1980-luvun lopulla alkanut kiinnostus neulanreikäkameralla kuvaamiseen vaihtui luontevasti 1990-luvun puolivälissä camera obscura -ilmiöön pohjaaviin teoksiin.
Camera obscurassa (lat. pimeä huone) kuvan muodostuminen perustuu valon suoraviivaisen kulkuun. Valonsäteet kulkevat seinään tai laatikkoon tehdystä pienestä reiästä pimeään tilaan ja piirtävät vastapäiselle seinälle ylösalaisin olevan kuvan.
Pirilän kuvat tamperelaisista Sariannasta ja Tainasta kuuluvat teokseen Sisätila / ulkotila, jonka valokuvat ovat syntyneet Suomessa, Norjassa ja Italiassa vuosina 1996–2002. Teoksessa Pirilä on tuonut camera obscuraksi muutetun huoneen sisälle kameran ja tallentanut filmille, yhteen kuvaan henkilön, huoneen ja sisälle heijastuvan ulkomaiseman. Kaikki ei kuitenkaan ollut aivan näin yksinkertaista: "Aloitin projektin uteliaan sinnikkäänä. Testejä useiden minuuttien valotusten kanssa, työläitä pimennyksiä, kuvausaikojen sopimisia ja peruuntumisia, valon odotusta, rajaus- ja tarkennusyrityksiä pimeissä tiloissa. Häikäistymisiä valosta. Nautintoa huoneen metamorfoosista. Ihmetystä väreilevästä, lumoavasta ilmiöstä."
Erja Salo, museolehtori
Lähde: Sisätila, ulkotila: Camera obscura / valokuvat Marja Pirilä; teksti Janne Seppänen. Helsinki, Musta Taide 2002.
More on the subject
Materiaalintuntua valokuvassa
Fotomontaasi vie unien maahan
Valokuvattua värienergiaa – tiedettä vai taidetta
Museon kokoelmat
