Fotomontaasi vie unien maahan

Eräänä kauniin kevätaamuna pikku Silja ponnahti sängyssään istualleen ja huudahti riemuitsevin äänin:
-    Äiti! Äiti! Sinä et tiedäkään, missä minä olen ollut!
-    No missä, lapseni? kysyi äiti.
-    Satujen maassa, äiti. Nukku-Matti vei minut suureen laivaan, jonka nimi oli Satu, ja sillä minä matkustin sinne. Siellä oli suuri meri ja…

-Otso Pietinen, Pikku Siljan unisatu s. 7.

Otso Pietisen kuvituskuvat on rakennettu montaasitekniikalla: kuvien taustat ja eri elementit on kuvattu erikseen ja sitten liitetty yhteen leikkaamalla tarvittava elementti kustakin kuvasta. Palasista koostettu sommitelma on vielä kuvattu, ja näin syntyneestä negatiivista on valmistettu vedoksia, joista osa on väritetty. Tämä fotomontaasiksi tai valokuvamontaasiksi kutsuttu tekniikka on tuttu Suomen valokuvataiteen museon ”Surrealismia ja silmänlumetta 1900-luvun alun postikorteissa” -näyttelyn huiman mielikuvituksellisista postikorteista.

”- Hän on kukkaishaltijatar, sanoi Kimmelsiipi kuiskaten. – Haltija, joka auttaa kaikkia todella hyvää tarkoittavia tehtäviensä suorittamisessa.” Otso Pietinen: Pikku Siljan unisatu, s. 106.

Otso Pietisen satukuvat syntyivät vuosikymmeniä fantasiapostikortteja myöhemmin, mutta niiden toteutustekniikka oli hyvin samanlainen. Postikorttien tuottaminen oli 1900-luvun alussa tuottoisaa teollisuutta, ja korttien takaa löytyi ammattimainen tuotantokoneisto. Myös Otso Pietisellä oli käytössään Pietisten moderni valokuvaamo. Pietisen valokuvajaajaveljekset Otso ja Matti jatkoivat isänsä Aarne Pietisen työtä ja erikoistuivat toisen maailmansodan jälkeen rohkeasti mainosvalokuvaukseen, Suomessa ensimmäisten joukossa. Mainoksiin liittyvissä tuotekuvauksissa tarvittava tilava studio ja toisaalta mainonnassa yleinen montaasitekniikka mahdollistivat myös Pikku Siljan unisadun toteuttamisen. Pietisten kuvaamosta löytyivät sekä resurssit että tarvittava osaaminen montaasityöskentelyyn. Kun mukaan liitettiin vielä kuvanveistäjä Eila Hiltusen taidolla muovailemat eläväiset peikkohahmot, lopputulos oli Suomessa ainutlaatuinen. Ikävän sattuman myötä kirja ei saanut ansaitsemaansa näkyvyyttä: kustantaja Suomen Kirja ajautui vararikkoon juuri ennen kirjan ilmestymistä, ja koko painos myytiin konkurssipesän huutokaupassa.

”Te ihmiset olette varmaan kovin pahasti Ilkeyksien haltijattaren vallassa, sillä Kormu ainakin oppi teidän maailmassanne vain pahuutta ja ilkeyttä. Hänellä oli siellä ollessaan tapana huvitella särkemällä ihmisten rakennuksia.” Pikku Siljan unisatu, s. 60.

Ennen digitaalista valokuvausta ja kuvankäsittelyohjelmia kuvien jälkikäsittely oli kirjaimellisesti käsityötä. Fotomontaasitekniikassakin tavoiteltiin usein todellisuuden vaikutelmaa, ja käytetty tekniikka pyrittiin piilottamaan. Otso Pietisen kuvituskuvissa tällaisia pidäkkeitä ei ollut: vain mielikuvitus oli rajana satumaailmaa kokoon leikattaessa ja liimattaessa. Aivan kuten varhaisissa montaasi-postikorteissa, Pikku Sijan satumaailmassakin montaasia hyödynnetään visuaalisena efektinä, jolla vahvistetaan arkitodellisuudesta eroavaa absurdia tunnelmaa. Savipeikkojen maassa pieni muuttuu hetkessä valtavan suureksi Kasvattavan veden lähteen taikaveden avulla – tai sitten kutistuu vastataian vaikutuksesta. Kutistettu Silja ratsastaa mehiläisellä ja istuu kahvikupin reunalla – Kormu-jättiläinen taas huvittelee särkemällä tornitaloja. Mittakaavavääristymät ja hurjat näkökulman vaihdokset ovat montaasimaailman väkeviä tehokeinoja.

Anni Wallenius, amanuenssi

Kursivoidut lainaukset kirjasta Otso Pietinen: Pikku Siljan unisatu. Suomen kirja 1945.

Lähde: Markku Pietinen: Tulivuori ja marttyyri – perhekuvassa Eila Hiltunen ja Otso Pietinen. Otava 2012.