Valokuvan paradokseja -näyttely kutsuu pohtimaan valokuviin liittyviä odotuksia ja käsityksiä. Näyttely on kokoelma tutkimuksellisia projekteja, jotka haastavat ”valokuvallisuuden ajatusta”.

Kemiallisia, optisia, sähköisiä, digitaalisia ja laskennallisia valokuvatekniikoita yhdistää ennen kaikkea pyrkimys simuloida näköhavaintoa. Valokuvalta näyttävää kuvaa pidetään herkästi ehdottomana todisteena läsnäolosta kameran edessä, vaikka kuva olisikin algoritmin tuottama. Paradoksi: jos näet kuvan valokuvana, niin se on valokuva – sinulle. Kuvien näkeminen valokuvina valokuvien tarjoaman mallin mukaisesti muodostaa näyttelyn keskiön.

Näyttelyn taiteilijat ja tutkijat: Bruno Caldas, Outi Condit & Rosie Swayne, Stephen Cornford, Suzanne Mooney, Tuula Närhinen, Tuomo Rainio, Mia Seppälä, Niina Uusitalo & Jenni Niemelä-Nyrhinen, Jukka Häkkinen ja työryhmä.

Näyttelyn on kuratoinut Mika Elo.

Näyttelyä ovat tukeneet Linnamon säätiö, Suomen Akatemian rahoittama Valokuvan Post-digitaaliset Epistemologiat -hanke ja Taideyliopiston Kuvataideakatemia.