”Ihastun aina uusimpaan kuvaani – ihailen sitä, rakastan sitä ja olen hirvittävän kiltti sille. Mutta jossain vaiheessa tämä suhde päättyy ja tarvitsen uuden kuvan.”

Susanna Majuri

Susanna Majurin (1978–2020) retrospektiivinen näyttely Rakkaus kokoaa yhteen teoksia Majurin koko uran ajalta: esillä on sekä hänen tunnetuimpia töitään että harvoin nähtyjä varhaisteoksia.

Majuri rakensi valokuvia ihailemiensa ja rakastamiensa asioiden avulla. Teoksillaan Majuri loi vahvoja maailmoja ja kutsui katsojan kuvittelemaan vaihtoehtoisia todellisuuksia; kukin Majurin teos on ikään kuin katkelma satua tai ääneen kerrottu uni.

Keskeisiä elementtejä Majurin teoksissa ovat vesi, vahvat värit, pohjoinen luonto ja mallit, jotka esiintyivät lavastettujen tilanteiden hahmoina. Erityisesti vesi oli elementtinä Majurille läheinen ja hän tuli tunnetuksi sadunomaisista teoksista, jotka hän toteutti upottamalla valtavan taustakankaan uima-altaan pohjalle. Vesi voi hukuttaa tai viedä mukanaan, mutta sillä on myös kyky kannatella. Susanna Majurin teoksissa sen voi nähdä kuvastavan ihmisen tunteita, muistoja ja alitajuntaa.

Fiktiivisen valokuvakerronnan kautta Susanna Majuri käsitteli omakohtaisia aiheita ja tunteita. Majuri on kertonut fiktion olleen hänelle keino sekä paeta asioita että ratkaista niitä. Sitä, mille ei ollut sanoja, Majuri käsitteli valokuvan avulla.

Susanna Majuri opiskeli valokuvataiteilijaksi Turun taideakatemiassa ja taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen linjalla. Hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä näyttelyissä vuodesta 2005 lähtien. Susanna Majurin ensimmäinen laaja yksityisnäyttely Vedentutkijan tytär Suomen valokuvataiteen museossa vuonna 2010 oli yleisömenestys. Susanna Majuri kuoli äkillisesti keväällä 2020.