Yli-ihminen jumppaa

Koneromantiikka, mekaniikan, teräksen, voiman ja nopeuden ihailu värittivät varhaisten modernistien käsitystä ihanteellisesta ihmiskehosta. Kirjailija Olavi Paavolainen kuvailee teoksessaan Nykyaikaa etsimässä vaikutelmiaan ranskalaisista urheilijanuorukaisista: ”Tämä joukko ei enää kuulunut ”luontoon”. Siinä ilmeni sama matemaattinen, abstrakti ja henkevöitynyt voima kuin sen taustana jännittyvässä teräskaarisillassa, jonka ylitse raitiovaunu kilisevin kelloin kiiti.”

Tillgmannin ote kehonrakennukseen on käytännönläheisempi, vähemmän futuristinen ja maalaileva. Silti se kertoo vähitellen kohoavan elintason ja kiihtyvän kaupungistumisen aiheuttamista muutoksista suhteesta ihmiskehoon. Aiemmin raskas ruumiillinen työ oli välttämätön osa lähes jokaisen suomalaisen arkipäivää ja siitä seurannut lihaskunto ja sitkeä ruumis pikemminkin osoitus alaluokkaisuudesta.

Suomen Kuvalehden artikkeli sen sijaan markkinoi kehonrakennusta aktiivisena valintana, jolla yksilö vai parantaa ulkonäköään, terveyttään ja elämänlaatuaan tavoitellessaan, Tillgmannin sanoin, ”self-made”-voimaa.

Heinrich Iffland oli suomalaisen valokuvauksen varhaisen modernismin keskeinen taituri. Tätä Suomen Kuvalehden tilaustyötä varten hän kuvasi Harry Tilgmannin studiossa, dramaattisissa valoissa kuin elokuvatähden.

Lehtijutun tekstissä kehonrakennus näyttäytyy tahdonvoimaa ja reippautta edellyttävänä mutta periaatteessa kelle vain mahdollisena käytännön toimena.

Ifflandin kuvat kohottavat kohteensa kuitenkin arjen yläpuolelle. Kuvien hahmo ei ole enää tekstissä asiallisia neuvoja tupakoinnin lopettamisesta antava Tillgmann, vaan aikaan tai paikkaan kiinnittymätön yliolento – antiikin jumala tai Hollywoodin sankari.

Anni Wallenius, intendentti

Lähteet:
Suomen Kuvalehti 1933/51-52, 1934/1
Paavolainen, Olavi. Nykyaikaa etsimässä, 1929.