Kokoelmaan nosto

Museoiden ja arkistojen kokoelmat nähtiin pitkään autenttisina tiedon lähteinä ja niitä hoitavat ja kartuttavat ammattilaiset objektiivisina, neutraaliuteen pyrkivinä ja siihen pystyvinä toimijoina. Nykyään ymmärretään, että kulttuuriperintökokoelmat ovat syntyneet insitutionaalisen vallankäytön ja subjektiivisten arvostusten verkossa tietyssä historiallisessa hetkessä. Museotyön arkeen kuuluu kokoelmahistorian ja nykyisin toteutettavan tallennustoiminnan ja niihin vaikuttaneiden arvojen tunnistaminen ja kriittinen tarkastelu.

Kuva: Konsta Linkola (@konstalinkola) 2017. Suomen valokuvataiteen museo D2018:89/4/10

Viime vuosikymmenien postmodernissa arkistoteoriassa on usein korostettu muistiorganisaatioiden kokoelmien roolia kansallisten yhtenäiskertomuksien aineksina ja pönkittäjinä. Kuitenkin johdonmukaisen viranomaisvallan käytön tuloksena on syntynyt vain pieni osa esimerkiksi suomalaisten museoiden kokoelmista. Useammin kokoelmat ovat kiehtovia, epäjohdonmukaisia vyyhtiä, joissa risteävät monenlaiset pyrkimykset, näkökulmat ja arvostukset – aivan kuten Suomen valokuvataiteen museon miljoonien valokuvien kokoelmassakin.

Valokuvataiteen museon kokoelma on pääosin karttunut lahjoituksin, joita ovat tehneet tuhannet yksityiset ihmiset, yhteisöt, yhdistykset ja yritykset. Museon alkuvuosina kokoelma kasvoi nopeasti, kun suuri osa tarjotuista lahjoituksista otettiin vastaan. Vähitellen varastot alkoivat täyttyä ja museon harjoittama harkinta lisääntyä – samalla kasvoi myös museotyöntekijöiden valta kulttuuriperinnön portinvartijoina.

Kuva: Irja Leino (@leino.irja) 20.12.2016. Suomen valokuvataiteen museo D2018:89/1/3

Vuonna 2018 Valokuvataiteen museo toteutti Insta-Suomi -tallennushankkeen, jossa tavoitteena oli kymmenen aktiivisen Instagram-käyttäjän kautta tallentaa edustava otos monimuotoista ja visuaalisesti kiinnostavaa suomalaista Instagram-kuvakulttuuria. Suppean otoksen mutta laajan tavoitteen vuoksi oli erityisen tärkeää, että tallennettavien Instagramin käyttötapojen ja käyttäjien tunnistamiseen ja valintaan osallistui museotyöntekijöiden lisäksi laajempi ja moniäänisempi joukko.

Kysyimme museon someseuraajilta Instagramissa ja Facebookissa ehdotuksia tallennuskohteiksi. Saimme satoja ehdotuksia. Keskustelua jatkettiin Instagram-illassa, jossa yhdessä pohdittiin Instagramin ulottuvuuksia. Museo valitsi ehdotuksista mahdollisimman vaihtelevan haastateltavien joukon ja monipuolisti sitä vielä muutamalla omalla valinnallaan. Kokoelmiin pysyvästi tallennettavien kuvien valinnat puolestaan tehtiin haastattelutilanteessa, ja silloin päätösvalta oli ensi sijassa haastateltavilla – museolaisten rooli oli auttaa päätöksissä pyydettäessä tai ehdottaa jotain lisäystä valikoimaan. Projektin lopputuloksena on upea, yhdessä kuratoitu kokoelma 2010-luvun sosiaalista digitaalista valokuvaa.

Kuva: Ruska Sarén (@ruskasus) 2018. Suomen valokuvataiteen museo D2018:89/5/3

Valokuvataiteen museon kokoelma on siis alusta asti karttunut lahjoittajien ja museon yhteistyön tuloksena ilman sen kummempaa metodologista päätöstä. Nykymuseossa tähän yhteistyöhön osallistumista helpottavista tai vaikeuttavista reunaehdoista ollaan vain aiempaa tietoisempia. Aito vuorovaikutus, jossa yleisö määrittelee tallentamisen arvoisia asioita yhdessä museon kanssa, johtaa entistä moniäänisempään, monipuolisempaan ja sitä kautta arvokkaampaan kokoelmaan.

Anni Wallenius, intendentti, kokoelmat

Suomen valokuvataiteen museolla on hallussaan mittava kokoelma, jonka monipuolisuus saattaa toisinaan yllättää museon työntekijätkin. Kokoelmanosto-sarja on vuonna 2010 aloitettu, jatkuvasti kasvava verkkonäyttely museon kokoelmista. Museon työntekijät nostavat esiin kokoelman helmiä, sattumia ja yllätyksiä sekä valokuvahistorian ja nykypäivän ilmiöitä.