Muistatko vielä sen tuoksun? Perheenjäsenistä ja pikkuveljistä
Kuva: Tapio Vanhatalo, Rantasalmi, 1987 / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma.
Lapsena asuin maalla. Kun minulta kysyttiin lemmikeistä, vastasin näsäviisaasti, että meillä on perheessä lehmiä, kissa ja pikkuveli. Kaikilla mainituilla oli nimi, kaikki tunnettiin nimeltä. Jos joku sairastui, paikalle kutsuttiin lääkäri, paitsi pikkuveli ja -sisko vietiin lääkäriin. Onneksi näin tapahtui hyvin harvoin.
Kuva: Tapio Vanhatalo, Rantasalmi, 1987 / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma.
Eivät lehmät ja sisarukset varsin lemmikkejä olleet, ja kissakin laskettiin perheenjäseneksi. Parikymmentä lehmää tarvitsi tosin jo oman asunnon, eivät mahtuneet tupaan. Kissa sai valita itse, ja sisarusten kanssa jakoi aikansa tuvan ja navetan välillä.
Kuva: Heimo Johannes Harju, Kissa, 1966 / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma.
Lapsuuden aistimaailmaa määrittivät lehmät ja navetta. Navetassa haisi tai tuoksui: lanta, säilörehu, heinät, maito. Lehmän ominaistuoksuun nämä sekoittuivat ulkoilman - ulon - hajun kanssa. Myös lapsuuden kissan turkin tuoksussa toistuivat ulkoilma ja lehmät, ahkerasti toimitetusta turkin pesusta huolimatta.
Kuva: Ulla-Maija Hänninen, 1990-luku / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma
Kissan kieli on pieni, pehmeä ja karhea yhtä aikaa. Sen lipaisu lähinnä kutittaa, vaan toisin oli lehmän lipaisun laita. Lehmän kieli on iso ja vahva, sen lipaisun pieni ihminen tai kissa huomaa kyllä! Pikkuveli taas saattoi kielenlipaisullaan lähinnä varmistaa sen, etteivät toiset vie hänen karkkejaan.
Kuva: Arvi Hanste, Kaiho (Kasimir) / Suomen valokuvataiteen museon kokoelma.
Nykyään vain sisarukseni asuvat maaseudulla ja täällä kaupunkioloissa navetat ja lehmät ovat kaukaisempia asioita, lapsuuden lämpimiä muistoja. Tuoksumaailma on vaihtunut erilaiseksi, sellaiseksi jota toisinaan määrittää kissan vessan haju, jonka lehmänlanta peittoaa muistoissani. Kissan parvekereissun jälkeen voi sentään tavoittaa palan menneistä perheistä nuuhkaisemalla korvantauksen pehmeää turkkia ja tunnistaa siitä lapsuuden kissastakin huokuneen ulkoilman tuoksun. Perheet muuttuvat, tuoksumuistot pysyvät.
Lydia Palo, valokuvauksen harjoittelija, jonka perheessä voi kohdata kissan katseen.