Turku 150 vuotta sitten

Turussa asui 150 vuotta sitten syrjäänvetäytyvä ja hiljainen herra Johan Jakob Reinberg, joka oli syntyjään Viron saksalaisia. Hän työskenteli kuvien tekijänä kivipainossa, mutta innostui valokuvasta, opiskeli sitä itsekseen ja vauhtiin päästyään perusti leskirouva Kjellströmin taloon Turun ensimmäisen vakituisen valokuva-ateljeen. Reinbergia kehuttiin jo uransa alussa muotokuvaajana sekä halvemmaksi että paremmaksi kuin Helsingissä mainetta saanut kilpailijansa Liebert.

Reinbergin uran alkaessa valokuvaus oli vielä nuori ilmiö, ja sen tekniset ja sosiaaliset edellytykset kehittyivät harppauksin. Kuvaamisesta ja vedostuksesta tuli vähitellen helpompaa. Teknisesti vaativista, herkistä suolapaperivedoksista siirryttiin myös Reinbergin ateljeessa pienikokoisten, albumiini- tai kollodiumvedoksista tehtyjen kabinetti- ja visiittikorttien sarjatuotantoon, joka oli nopeampaa ja edullisempaa ja siten yläluokan lisäksi keskituloistenkin ulottuvilla.

Reinberg käytti titteleitä valokuvaaja, muotokuvaaja, kuvantekijä ja taiteilija. Hän oli myös sivutoiminen eläinten täyttäjä, graafikko ja taidemaalari. Valokuvaajana hän oli kenties lähempänä käsityöläisyyttä ja kauempana taiteilijuudesta kuin vaikkapa aikalaisensa Julia Margaret Cameron, Lewis Carroll, Eadweard Muybridge tai Félix Nadar. Silti etenkin Reinbergin varhaisessa muotokuvatuotannossa on vielä valokuvan varhaisen kultakauden vaikeasti määriteltävää hehkua, läsnäoloa ja ihmettä, josta Walter Benjamin kirjoittaa esseessään ”Pieni valokuvauksen historia”.

Muotokuvien lisäksi Reinberg kuvasi kotikaupunkiaan Turkua ja möi kuvia pohjustettuina visiittikorttikuvina tai sarjoina. Vuonna 1867 hän kokosi myytäväksi kahdentoista Turku-kuvan albumin. Maisemakuvasarjoja ja yksittäisiä vedoksia oli myytävänä sekä Reinbergin omassa ateljeessa että turkulaisessa Åkermanin kirjakaupassa. Valokuvataiteen museon kokoelmiin kuuluu neljä esimerkkiä tästä suositusta Turku-kuvastosta. Siinä missä aikakauden erilaisuus ilmenee muotokuvissa ihmisten vaatteista ja olemuksesta, maisemakuvissa silmään pistää kerrostalojen puuttuminen. Ihmisiä ei ylhäältä Samppalinnanmäeltä otetussa kuvassa näy, ja purjeveneiden mastot joen varrella sopisivat nykyiseenkin Turkuun. Kuvan haalistuminen on häivyttänyt useimmat yksityiskohdat, joista 1800-luku paljastuisi. 

Vahvin merkki ajallisesta etäisyydestä on kuvan fyysinen muoto. Albumiinivedos on tehty ohuelle paperille ja pohjustettu nykyisten postikorttien kokoiselle kartongille.  Kuvan oikeassa alakulmassa on kuvaajan koholeima. Kuvan takana on englanniksi käsin kirjoitetut kuvauskohteiden tiedot ja ilmeisesti kuvan hankintapäiväys, kesäkuu 1877. Vedos on haalistunut ja pohjakartonki kulunut. Tuon ajan alkuperäisvedoksia on säilynyt varsin vähän, koska kiinnitysmenetelmät olivat vielä osittain epäluotettavia eivätkä vedokset kestäneet valoa. Kuvat ovat arvokkaita dokumentteja suomalaisen valokuvan varhaishistoriasta, mutta väistämättä myös todisteita vanhan valokuvan valonherkkyydestä ja hitaasta häviämisestä.

Sofia Lahti, näyttelyamanuenssi 

Lähteitä:
Benjamin, Walter, Pieni valokuvauksen historia. Messiaanisen sirpaleita (1989)
af Hällström, Catherine, Johan Jakob Reinbergin varhaiskuvastoa. Varjosta. Tutkielmia suomalaisen valokuvan historiasta. Toim. Jukka Kukkonen, Tuomo-Juhani Vuorenmaa (1999)
af Hällström, Catherine, Liikkeen ja liikkumattomuuden ongelma 1800-luvun valokuvissa. Välissä: Valokuvat ymmärtämisen välineinä. Toim. Taina Erävaara (2009)
Konstälskaren, ”Ett besök i hr. Reinbergs atelier”, Åbo Underrättelser 5.1.1858
Palin, Tutta, Muotokuvan vakiintuvat muodot. Valokuvan taide. Toim. Jukka Kukkonen, Tuomo-Juhani Vuorenmaa, Jorma Hinkka (1992)
Palin, Tutta, Turkulaisen säätyläistön arkistoitu intimiteetti. P:n tarina ja herra silinterissä. Toim. Mika Ripatti (1993)
Savolainen, Irma, Taiteilijoita, käsityöläisiä ja taivaanrannanmaalareita. Turkulaiset valokuvaajat vuoteen 1918. (1992)