"Molen koko päivän maanu ja antanu valon tulla huohneesseen."

Sattumien kautta Heikkilän aiheiksi ovat valikoituneet vähemmistökansat ja kansanryhmät, tavalla tai toisella sivulliset ja muutoksen jalkoihin jääneet: armenialaiset, valakit, pomorit tai yhtä lailla Venetsian aateliset, joiden tarinoita hän on kuunnellut ja kirjannut.

1980-luvun lopulla kalatutkijan työt jättäneen valokuvaajan työssä vuorottelevat henkilökuvat, pysty- ja vaakapanoraamat ja videot. Usein Heikkilän kuvissa on mukana ripaus menneen maailman kaihoa ja lämminhenkistä huumoria, mutta ne virittävät myös maailmassa olemisen ihmeen pohdiskeluun.

Valokuvaajan suosimien panoraamamaisemien horisontti vertautuu hänelle keskeiseen aiheeseen, makaavan ihmisen vaakalinjaan. Horisontin tapaan se yhtälailla näyttäytyy maan ja taivaan rajana.